Juha-Pekka Inkinen & Susanna Iivanainen: Yhteisnäyttely
Group exhibition
04.10. – 23.10.2016Details
Susanna Iivanainen – Flowing Time
Aika ja vesi virtaavat ja ovat alati liikkeessä. Muste- ja tussimaalauksissani olen pitkään käsitellyt molempia teemoja. Näyttelyn työt käsittelevät sekä vesi-elementtiä että aikaa ja sen kulumista lasten kautta. Lapsetkin ovat aina muutoksen tilassa ja ajan kuluminen on vahvasti läsnä, koska sen voi niin selkeästi havaita kasvun ja muutoksen myötä. Töissäni koetan myös havainnoida maailmaa lasten mielikuvituksellisesta näkökulmasta. Läsnä on veden kauneus ja houkuttavuus, mutta myös veteen liittyvä pelko ja uteliaisuus. Mereen uponnut veistos muistuttaa myös veden hallitsemattomuudesta ja voimasta.
Susanna Iivanainen
Juha-Pekka Inkinen
Hei elämä –oudon maan kuvia -näyttelyn materiaaleina ovat toimineet vanhat, 1900-luvun alusta löydetyt valokuvat ja postikortit.
Olen kollaasiteoksissani kuvia rinnastamalla tutkinut menneen ajan suomalaista visuaalista ajattelua. Mitä suomalainen näki, pohti ja tunsi?
Postikortit ovat menneisyyden visuaalista kulttuuria, julkisen ja yksityisen kuvamaailman rajapintaa. Tänään meillä on uudet keinot lähetellä tosillemme kuvia ja kertoa visuaalisia tykkäämisiämme. Sata vuotta sitten postikortit ja kuvat olivat vaikuttava media, jota tarkastelemalla voi nähdä kulttuurisia virtauksia ja tunnelmia. Uskon, että olennaista menneisyyden tajuntaa pohtiessa olisi hahmottaa se, mikä nauratti ja mikä aiheutti hämmästystä. Ja ketkä olivat muukalaisia ja millaista oli suhtautuminen erilaisuuteen? Miten poliittisen korrektiuden käsite on muuttunut? Näytän, mikä suomalaista innosti, mikä aate paloi hänen rinnassaan! Erityistä iloa tuotti löytää Suomen historian ”epätäydellisyyksiä”, lipsahduksia, menneisyyden riehaantumisia ja eräänlaisia ”historian hylkäämiä roskia”.
Historiaa tutkiva kuvataiteilija voi työskennellä ilman sanoja ja kirjallisia lähteitä. Kuvat ovat hänelle
avoimia ikkunoita menneisyyteen. Rakentamissani näkymissä on usein läsnä vaikeasti määriteltävää outoutta ja surrealistisia tunnelmia. Tunsin, että valokuvakollaasini raottivat näkymää suoraan vuosisadan alun ihmisen mieleen. Menneisyys on silti tavoittamaton, kuin kaukainen ja outo toinen ”maa”.
Juha-Pekka Inkinen