Erkki Perkiömäki

Erkki, viimeksi katsellessani kuviasi taidegalleriassa ajattelin Sinun juuri tulleen gallerian ovesta sisään. Niin voimakas läsnäolon tunne tallentamassasi maisemassa on.

Maisemaasi rajaavat matalalla kulkevat pilvet, jotka kohtaavat metsän reunan, loputtoman suon, meren pinnan katseeni kohdalla. Kuvissasi olevat varjot paljastavat enemmän kuin peittävät, ja niissä on aina jälkiä jostakin juuri päättyneestä kertomuksesta. Pohjoisen maiseman autioitunutta taloa tai tyhjentyneen navetan ohittavaa tietä katsoessani tapailen Liisa Akimoffin sanoin suomalaista iskelmää: Kuinka kauas mopolla pääsee, pääseekö vapauteen. Kuvissasi on minun mielestäni lupaus vapaudesta, niiden tilassa, avaruudessa.

Kirjailija Italo Calvino kiinnittää kokoelmassa Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle huomiota kielen lisäksi kuviin. Hänen mukaansa tiedotusvälineiden tapa muuttaa maailma kuviksi luo näköharhoja, koska kuvista puuttuu suurimmaksi osaksi sisäinen jännite, jonka pitäisi olla ominaista kaikille kuville muotona ja merkityksenä. Calvinon mielestä tämä kuvatulva ei jätä jälkiä muistiin, mutta aiheuttaa epämukavuuden tunteen. Maisemakuvissasi on voimakas muistin jälki. Sinä olet syntyisin pohjoisesta, minä Päijänteen korkeudelta, mutta meillä on yhteistä muistia, koska tunnistan merkityksiä kuvistasi ja niihin luomastasi tilasta.

Miettiessäni kuviesi tulkintaa poimin kirjahyllystäni vielä toisen teoksen, Georges Perecin Tiloja / Avaruuksia. Perec kysyy, miten paljon maailmaa voimme tuntea. Miten paljon tilaa pystyy katseemme pyyhkimään syntymän ja kuoleman välillä? Kirjassaan Perec ominaiseen tapaansa mittaa, luettelee ja määrittelee asioita omien sääntöjensä mukaan: ”Vaikka kulkisimme maailman läpi, mittaisimme sen joka suuntaan, emme sittenkään tuntisi kuin muutaman aarin, muutaman auranalan (…) muistamme kenties sen puisen portin ja ammoin vihreäksi maalatun säleaidan (…) ja niiden myötä koemme itsepintaisena, välittömänä ja käsin kosketeltavana maailman konkreettisuuden.”

Erkki, läsnäolon tunne eri puolilla Eurooppaa kuvaamassasi maisemassa tekee maailmasta konkreettisemman. Niissä on minun mielestäni myös romanttinen häivähdys menneestä, kuten suomalaisessa iskelmässä. Samalla olet antanut muodon kertomukselle, jonka luvut kertaavat yhteistä muistiamme.

Tässä samassa maisemassa.
Heini

Toimittaja, yhteyspäällikkö Heini Moisio on Erkki Perkiömäen ystävä.