Leena Katriina Ehrling

Kasvokkaisissa kohtaamisissa eivät kohtaa vain yksilöt, vaan samalla siinä kohtaavat kaikkien osapuolien ennakkotiedot ja -luulot toisistaan.
Se on valtasuhde jossa toinen ymmärretään alemmaksi. Näin syntyy arvohierarkia.

Ehrling poimii kuva-aiheet ympärillä olevista asioista ja tapahtumista. Pääosassa hänen tuotannossaan on ihmisen kuva: inhimillinen tunneskaala, liikkeen, ruumiillisuuden, läsnä- ja poissaolon kysymykset. Ihmisen kehosta luettava tunne synnyttää koko maalauksen tunnelman. Harkittu kasvojen näkymättömyys, täydentävät tavoiteltua ilmapiiriä. Hän on myös pyrkinyt väripaletissaan kohti niukkoja värivalintoja ja siten luomaan teokseen epätodellisuutta, joka tarjoaisi katsojalle enemmän kuviteltavaa.

Ehrlingin pääasiallisin tekniikka on öljyvärimaalaus kankaalle, ajoittain välineinä ovat myös pastelli-, muste-, lyijykynä- sekä sekatekniikka.

“Olennaista on huomata, että toinen ei ole toinen minä eikä minä-suhteen määrittämä, vaan täydellisesti ja ainutlaatuisesti joku toinen. Toinen ei ole siis vertailukelpoinen itseni kanssa. Toinen voi olla myös menneisyys tai tulevaisuus”. (Lähde: tieteen termipankki.fi)