Maisa Kivi ja Pia Kianne – näyttely

Maisa Kivi:
Tulla taiteilijaksi ei ole tahdon asia, vaan kohtalon kysymys.

Viisivuotiaana sain joululahjaksi ensimmäiset värini. Kuuden värikynän pakkaus tuntui satumaiselta, kun siihen asti olin piirrellyt vain lyijykynällä puotipaperiin.
Piirtelin prinsessoita ja hienoja naisia tuntikausia yksikseni, kun äiti kävi junia siivoamassa. Erään kerran hän toi tuliaiseksi junavaunuun jätetyn Pikku Sotilas -lehden, jossa oli värityskuva lapsille. Värittämäni kilpailukuva lähetettiin Helsinkiin. Voitin kilpailun. Viiden markan suuruisella palkintosummalla sain väriliidut-rasian, jossa oli kaksitoista kantikasta toinen toistaan upeampaa vahaväriä!

Vähävaraisen perheen lapsena ajatukset taiteilijan urasta tyrmättiin. Taiteilija minussa etsi kuitenkin kanavaa toteutumiseen. Luokanpettajaksi valmistuttuani erikoistuin ja pätevöidyin kuvaamataidon opettajaksi. Suoritin myös Steiner-pedagokiset opinnot hyödyntääkseni niitä kuvaamataidon opetuksessa. Työurani rinnalla osallistuin taideleireihin ja näyttelyihin.
Eläkeiän lähestyessä perustin Laaja-Art-taidetalon kotiini, entiseen Laajarannan kouluun Konginkankaalle. Se oli minulle eräänlainen taiteen korkeakoulu. Kuttuuritarjonta oli monipuolista. Kesänäyttelyihin osallistui Suomen huipputekijöitä. Jopa Suomen kultakauden mestarin Anna Bremer von Bonssdorfin maalauksia oli esillä Laaja-Artissa.

Antautumiseni täysipäiväiseksi taiteilijaksi on tapahtunut myöhään.
Sitä suuremmalla innolla työskentelen nyt. Kuulun Jyväskylän Taiteilijaseuraan.
Olen osallistunut mm. seuran vuosinäyttelyihin sekä valtakunnallisiin näyttelyihin.

Ihmisen kuvaaminen on ollut sydäntäni lähellä lapsuudesta asti. Taiteessani on ollut itämaisen tanssin ja flamencon aika. Liike ja hulmuavat hameet lumosivat. Rytmi rauhoittui, ja körtit perinteisine pitkine hameineen kiehtoivat. Taustalla muhi kuitenkin romaniteema, romaneja kun poikkesi usein lapsuuden kotini naapurissa.
Vuodesta 2010 alkaen olen piirtänyt ja maalannut romaneja.
Kordelinin kulttuurirahaston matka-apurahalla pääsin tutustumaan Firenzen renessanssitaiteen enkelikuviin. Nyt näyttelyn teoksissa enkeliteema ja romaniaihe
kohtaavat. Siinä missä romanit ovat esillä taiteessani, kosketan myös muiden vähemmistöryhmien asemaa teoksissani.

Olen maalannut teokseni tähän näyttelyyn akryylivärein.
Mukana näyttelyssä on myös joitakin aikaisempia teoksia.

Elän juuri nyt elämäni parasta luomisen aikaa!

Pia Kianne:
Innostuin ikkunalasista teoksieni materiaalina ollessa Cadizissa taiteilijaresidenssissä v,2008. Viime vuosina olen kuitenkin enimmäkseen maalannut keramiikkaa sekä suunnitellut puhallettuja töitä. Nyt tässä näyttelyssä olen kuitenkin taas palannut ikkunalasin pariin. Galleria Topelius itsessään on loistava paikka ikkunalasista tehdyille töille koska siellä on suuret ikkunat ja luonnonvaloa runsaasti. Teemana töissäni on vesi, jäätynyt vesi, meri ja veneen muoto. Päivittäiset kävelyni talvisella merenrannalla ovat inspiroineet tekemään töitä joissa valo leikkii lasin pinnassa ja työt muuttavat olemustaan riippuen valon määrästä ja suunnasta. Ikkunalasissa kiehtoo sen vihertävä väri, läpikuultavuus ja yllätyksellisyys. Olen tehnyt työt antamalla niille tilaa muotoutua niitä tehdessä. Olen halunnut antaa spontaaneille ideoille tilaa tekemättä liian tarkkoja suunnitelmia. Tulos on muotoutunut abstraktimpaan suuntaan kuin yleensä työni. Tästä on hyvä jatkaa tulevien näyttelyjen suunnittelua. Tieni ikkunalasin parissa varmasti jatkuu.