arSboretum 13 – sarjasta`temporary happiness´ ja muita kertomuksia

arSboretum 13 – sarjasta ´temporary happiness´ ja muita kertomuksia

Kaija Hinkula

Kaija Hinkula (s.1984) onopiskellut Etelä-Karjalan AMK:ssa javalmistunut sieltä v.2008 kuvataiteilijaksi.
Kaija asuu ja työskenteleeOulussa. Hän on mm. Oulun Taiteilijaseuranjäsen sekä Taidemaalariliiton
kokelasjäsen.

”Mielenkiintoni kohteena ovat väri ja pinta, liike ja sen luonne.”

Teoksissa maali liikkuu levyn pinnalla lyhyen hetken, jättäen jälkiä erilaisin välinein toteutetusta
maalausprosessista. Levyn pinnalle muodostuva liike tallentuu intuitiivisiksi muodoiksi. Ainutkertaisuus,
pelkistetyt elementit, suuret väripinnat ja assosiaatio toimivat avainsanoina maalauksissa. Maalausten
tekniikka on öljy mdf-levylle.

Maalausten liike on luonnollista ja orgaanisen jatkuvaa, leijailevaa ja häipyvää, kuin luonnossa
tapahtuvan liikkeen heijastumaa. Viitteelliset tapahtumat heleiden värien luomassa, tyhjässä tilassa,
kuljettavat maalauksia omaan maailmaansa, leikkisään ja valoisaan kokemukseen abstraktissa
maisemassa.

Näyttelyssä ”Serene”pääteemana on rauha. Maalaukset hiipivät rauhalliselle alueelle, pois kiireestä,
levottomuudesta ja jatkuvista ärsykkeistä ympäristössämme. Myös maalausten elementit ja värit ovat
vähentyneet entisestään, vieden maalaus- sekä katsomiskokemusta yhä herkemmälle tasolle
hiljaisuuteen.“Toivon, että maalausteni luona voit levätä hetken”.

Kaija Hinkula

Noora Isoeskeli

Noora Isoeskeli (s.1982) on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemian maalaustaiteen osastolta
vuonna 2008. Samana vuonna hän aloittimaisteriopinnot Aalto-yliopistossa.

Temporary Happiness, tilapäinen onni, viittaa sekä ihmisen elämän pituuteen, onnellisuuden kestoon
että valokuvaukseen itseensä. Valokuva on tallennusväline, jossa hetket ovat yhtä aikaa menetettyjä ja
säilöttyjä. Kuvan hetki kertautuu katsomisen kautta, muodostaen aivan oman aikansa. Ajan kuluminen ja
elämän eteenpäin pyrkivä liike on hallitsemattomissa ja pyrkimykselläni kuvata sitä haluan nostaa esille
kunnioituksen sitä hetkeä kohtaan, jota kulloinkin elämme.
Jokainen meistä luo oman maailmankaikkeutensa tietoisesti tai tiedostamattaan. Oma yksityinen
maailmankaikkeus on yhtä aikaa jakamaton ja jaettu. Olen halunnut luoda teoksillani visuaaliseksi
vaikeasti tavoitettavia aiheita kuten: kuoleman, onnellisuuden, luonnon tai ajan, elämän, joka vaatii
elämistä, eikä pysähdy kuvattavaksi. Nämä ovat kaikille yhteisiä, elämän mittaisia arvoituksia, joiden
käsittelyyn valokuva tarjoaa minulle mahdollisuuden. Sen sijaan, että yrittäisin turhaan purkaa auki
mahdotonta, haluan tuottaa kuvillani tavan lähestyä sitä. Rakennan kuvieni sisälle oivalluksia, jotka on
mahdollista avata katsomisen kautta
Noora Isoeskeli

Kukka Paavilainen

Kukka Paavilainen (s.1976) kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2005. Hän aloitti
tohtoriopinnot siellä vuonna 2010. Kukan teoksia on mm. Nykytaiteen museo Kiasman, Sastamoisen
säätiön (EMMA) ja Tampereen taidemuseon kokoelmissa. Kukka on Taidemaalariliiton ja Suomen
Taidegraafikot ry:n jäsen.

Kukka on helsinkiläinen taidemaalari. Hänen suurikokoisten öljymaalaustensa aiheina ovat olleet urbaanit
näkymät, kuten graffitien peittämät jäteastiat, sadevesiputkien suut, alikulkutunnelit ja sillanaluset. Veden
pinnan heijastusten lisäksi lumi ja valo – valkoinen ja värillinen – luonnonilmiöinä ovat vahvasti läsnä
Kukan maalauksissa.

Kukka pohjustaa pellavakankaansa läpinäkyväksi. Kankaan ja öljyvärin minimalistinen, mutta rohkea
rinnakkaiselo muodostavat kookkaiden maalausten visuaalisen ilmeen. Kukka maalaa siveltimellä sekä
paljain käsin ja etsii maalausjäljelle merkitystä kantavaa muotoa.

Tarja Tella

Maalaamista pääaineena opiskellut, Pohjois-Karjalan AMK:ssakuvataiteilijaksi vuonna 1997 valmistunut
maalari asuu ja työskentelee Joensuussa. Tarjan töitä on mm. Suomen valtion, Helsingin Kaupungin ja
Joensuun taidemuseon kokoelmissa.

Maalaaminen ja piirtäminen ovat minulle muodoltaan ajattelua ja kieltä. Niitä tarvitaan vuorovaikutukseen
toisen kanssa, kuten myös omaan päänsisäiseen prosessointiin.
Ihminen, eläin tai jokin muu orgaaninen ovat usein teosteni näkyviä aiheita. Näkymättömämpää on
maalaamisen ja piirtämisen kautta teoksiini työstyvä maailman meno.
Mikään ei ole kai koskaan sitä miltä näyttää. Katsojakin päättää sen omasta puolestaan. Itse huomaan
työskentelyprosessin eri vaiheissa sisältöjen ja näkyvien aiheiden vaihtelevan paikkaa. Se taas saa
aikaan sen, että omatkin näkökulmat ja käsitykset asioista muokkautuvat uuteen asentoon.
Vuorovaikutun mitä ilmeisimmin tekemisestä ja esiin tulevasta.
Huumori, sarkasmi sekä suopea myötätunto ohjaavat työvälineitäni ellen tietoisesti pyri estämään.
Tarja Tella

Riitta Uusitalo

Riitta Uusitalo (s.1960) on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta (Satakunnan AMK)
vuonna1984. Hän asuu ja työskentelee Jyväskylässä.
”Uusitalo oli Tove Janssonin jälkeen ensimmäinen naissarjakuvataiteilija, joka sai Suomen
sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon. Hänen jälkeensä palkinnon on saanut neljä naista. Palkintoa on
jaettu 40 vuotta.
Ennen oli tapana sanoa, että sarjakuvaa piirtävä nainen on yhtä harvinainen kuin parrakas nainen. Nyt
tämä tuntuu perin juurin oudolta. Onhan suuri osa suomalaisen sarjakuvan kansainvälisistä tähdistä
naisia.
Uusitalo oli tienraivaaja niin sukupuolensa kuin tyylinsäkin perusteella. Hänen pioneerityönsä
suomalaisen taidesarjakuvan parissa on jatkunut suomalaisessa taidemuseokentässä. Uusitalo teki
taidesarjakuvaa aikana, jolloin kulttuuripiireissä sarjakuvalle vielä nyrpisteltiin. Tätä nykyä sarjakuva
pääsee osaksi museonäyttelyitä, mutta ei vielä osaksi kokoelmia.
Uusitalo on lahjoittanut Kajaanin taidemuseolle lähes 600 sarjakuva- ja kuvitusoriginaaliaan. Näin laajaa
sarjakuvakokoelmaa ei ole vielä yhdessäkään suomalaisessa taidemuseossa. Toivottavasti pioneerityö
tuottaa tulosta, ja museot tajuavat sarjakuvan arvon osana nykytaidekokoelmia.
Museoita ja museokokoelmia tärkeämpää on kuitenkin se, että albumeja ilmestyy. Sarjakuva kuluu
lukijoiden käsissä ja uudet sukupolvet löytävät myös uraa uurtaneet tekijät. Se tapahtuu tietysti helpoiten
tuoreiden julkaisujen avulla.
Mahtavaa että Tipu Laitinen on noussut suosta ja astunut suureen seikkailuun. Siihen on hyvä lähteä
mukaan!
Veikko Halmetoja