Richard Ahlqvist

https://sv.wikipedia.org/wiki/Richard_Ahlqvist

Muistokirjoitus (HS 8.10.2013)

Kuvataiteilija ja arkkitehti Richard Ahlqvist kuoli 74-vuotiaana 23. elokuuta
2013 Höganäsissä Ruotsissa. Hän oli syntynyt 16. syyskuuta 1938 Helsingissä.
Hän oli armoitettu piirtäjä, suuri humoristi ja innokas ulkoilmaihminen. Ahlqvist
oli ystävällinen, empaattinen ja erinomainen kuuntelija, joka sai
keskustelukumppanin tuntemaan itsensä huomion arvoiseksi. Hän oli täynnä
ideoita, ja kokemastaan ja näkemästään hän teki suuren määrän muistiinpanoja,
joissa näkyy pohdiskelija ja sanataituri Richard Ahlqvist.
Koulusta päästyään hän hakeutui suomenkieliseen varuskuntaan parantaakseen
suomen kielen taitoaan, ja Haminan RUK-kurssin jälkeen Ahlqvist aloitti
opiskelunsa Teknillisen korkeakoulun arkkitehtilinjalla. Opiskelujen ohessa hän
antautui erityisesti piirtämiselle, mutta myös valokuvaaminen ja näyttämötaide
kiinnostivat häntä.
Ahlqvist osallistui Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran elokuviin 1980-luvulla.
Valmistuttuaan arkkitehdiksi 1968 hän työskenteli sekä maisema- että
aluesuunnittelijana ja teki esimerkiksi satakunta piirustusta Suomenlinnan alueen
kunnostussuunnitelmaa varten vuosina 1978-1987.
Vähitellen Ahlqvist suuntautui kokonaan taiteilijan uralle. Ollessaan Suomenlinnan
Pohjoismaisen taidekeskuksen stipendiaatti, hän hakeutui Ruotsiin, Bohuslänissä
sijaitsevaan Gerlesborgin taidekouluun.
Stipendivuoden jälkeen hän jäi sinne ja muutti muutaman vuoden kuluttua
Skooneen, josta tuli hänen pysyvä asuinpaikkansa. Ahlqvist oleskeli ajoittain
Suomessa, muun muassa Tammisaaren Villa Snäcksundin ensimmäisenä Pro
Artibus -taiteilijastipendiaattina 1991-93.
Ahlqvist oli ennen kaikkea maalari, jota inspiroivat sekä täysin että osaksi abstraktit
aiheet. Hän oli taiturimainen piirtäjä, joka teki tarkan realistisia kuvia. Lisäksi hän
oli muotokuvamaalari, graafikko ja valokuvaaja ja kiinnostunut myös
kuvanveistosta ja installaatioista.
Ahlqvistin mielenkiinto kohdistui myös teoreettiseen ajatteluun ja kirjallisuuteen,
mikä näkyi hänen taiteessaan luonnoksina ja teksteinä.
Hänestä tuli kokeileva, itsekriittinen ja taiteenteon olemusta pohtiva taiteilija, mikä
puolestaan vaikeutti pääsemistä taiteilijoiden tavoittelemaan tyylillisen ja teknisen
identiteetin luomiseen. Tämän voimia koettelevan työskentelytavan vaatima
syventyminen kääntyi Alhqvistin voitoksi.
Taiteilijan kuoleman jälkeen hänen elämänsä taiteilijana jatkuu. Taiteilija on
taidehistorian arvioitavana, hänen elämäntyönsä punnitaan ja sijoitetaan sille
kuuluvaan asemaan. Harvat taiteilijat pääsevät taidehistorian kaanoniin. Ahlqvist
kiteytti tämän ajatuksen seuraavasti: ”Haluan tulla kuuluisaksi ja arvostetuksi,
mutta siihen tuskin pääsen tällä työtahdillani. Ei pidä valittaa, mutta minussa on
jokin vika – elämän suunnittelussani, kyvyssäni olla johdonmukaisen
kunnianhimoinen – joka haihduttaa tuon kaiken kuin tuhkan tuuleen.”
Ahlqvist kokeili useita eri lähestymistapoja ja tekniikoita. Maalarina hän pääsi
vakuuttaviin tuloksiin, mutta hänen maalauksiinsa kätkeytyi paradoksi, joka
vaikutti syvällisesti taiteilijan kehitykseen.
Taiteilijan autenttisen työn täytyy perustua välittömään havaintoon ja läheisyyteen.
Samalla taiteilijan täytyy kuitenkin tarkastella työtään kriittisesti, mikä taas
automaattisesti johtaa siihen, että autenttisuus kärsii.
Ahlqvist tiesi hyvin, että maisemamaalaus ei ole nykytaiteen valtavirtaa, mutta hän
halusi itsepintaisesti tehdä mahdottoman mahdolliseksi. Hän halusi olla
maisemamaalari, jonka työt toimivat myös nykyajassa.

Lars Vilks
Rolf Eriksson
Kirjoittajat ovat Richard Ahlqvistin ystäviä.
Tekstin on ruotsista suomentanut Seija Tiisala.