GENESIS – Tapani Launis

Näyttelyn avulla tuodaan esille digitaalisen teknologian mahdollisuudet taiteelliseen tuottamiseen. Tässä ei korosteta teknologian omaehtoisuutta eikä aikaisemmasta taideilmaisusta poikkeavia tuottamismetodeja ja sisältöjä. Päinvastoin yritetään korostaa teknologian soveltuvan entisenlaiseen taiteelliseen kulttuuriin, sisältöön ja metodeihin. Siis ei ole kysymys muodikkaasta ”tekoälystä” jossa koko taiteen tuottamisprosessi itsenäistetään ja taiteilijan oma osuus vähenee ja yksinkertaistuu tietotekniikan hyväksikäytön avulla. Teknologian vallankumoukset ovat olleet länsimaisen yhteiskunnan merkittäviä tapauksia, ja niitä on kannustettu osoittamaan ihmisen henkistä ylivoimaisuutta pitkän perinteen vaiheilla Platonista Kartesioon, Newtoniin ja Einsteiniin asti. Kun tietotekniikan kehittymisvaiheissa kehiteltiin sitä työvälineeksi helpottamaan ihmisen työtä, se sai vähitellen entistä itsenäisempää luonnetta, ja vuosituhannen vaihteessa kuviteltiin sen vaikuttavan kokonaisvaltaiseen ihmisen ympäristön kehitykseen myös orgaanisessa ympäristössämme. Haluttiin mallintaa ja kontrolloida ympäristöä tieteellisesti ja myös viihteellisesti. Samalla tuli esiin varoittavia sanoja ihmisen puuttumisesta luonnon tasapainoon haitallisestikin ja vääränlaisesta ylivoimaisuuden tunteesta luonnonympäristön hallinnasta.

Kehitys oli kuitenkin vääjäämätöntä varsinkin teknologian kehityksen ykköspaikoilla. Itse halusin ottaa selvää kehityksestä ja merkittävässä arkkitehtuurikoulussa AA (Architectural Association School) Lontoossa toimin perinteisenkin arkkitehtuurin piirissä. Koulussa oli pieniä työryhmiä jotka olivat kiinnostuneita tietotekniikan tuomisesta rakentamisen piiriin ja yhteydet olivat hyvät yhdysvaltalaisiin yliopisto- ja tutkimuskeskuksiin itä ja länsirannikolla. Itse matkasin MIT:hin (Massachusetts Institute of Technology) ja neuvojen mukaan tutustuin erittäin mielenkiintoiseen tutkijaryhmään Emergent Design Group:iin ja sen johtohenkilöön Peter Testaan sekä sen pieneen tutkijaryhmään. He olivat tutkineet vuosituhannen vaihteessa luonnonilmiöiden varsinkin metsän ja puiden mallintamista. Teollinen yhteiskunta tarvitsi kipeästi myös luonnonympäristön mallinnusta suunnittelussa ja kehittyämistyössä. Tätä varten kehitettiin L-systeemi (Lindenmayer-systeemi ) jossa kuvattiin myös orgaanista puiden kasvuprosessia oksien kasvamista myöten. L-systeemi oli kuitenkin vielä kömpelö ja ei kuvannut kokonaisvaltaista luonnon biologista ja orgaanista kehitystä. Tätä varten MIT:n työryhmä teki mallinnusohjema MAYA:aan soveltuvan lisäkkeen ”plug in:in” GENR8. Sen laati Martin Hemberg tutkijaryhmän ohjauksessa. Ohjeet olivat yksinkertaisia. Pelkästään kirjoittamalla annetaan ohjeet prosessiin ja prosessi seuraa luonnonmukaisesti sukupolvien kehitystä. Tekijä pystyy myös puuttuman jokaisen sukupolven kehittymiseen, sen objektien ”perillisten” lukumäärään, koon kasvuun ja muuhun muotoutumiseen vaikuttaviin tekijöihin. Prosessille oli hyväksytty aina taustalla toimiva ”kielioppi” ”grammar” säännöstö, jota voitiin myös muuttaa jokaisessa kehitysvaiheessa. Myös voitiin hyväksyä geneettisen muutoksen laatu. Tämä oli peräisin jo orgaanisen luonnon kehittymisessä. Eihän koskaan lapset olleet aivan samannäköisiä, vaikka olivatksi samaa rotua! Annettu käsky oli hyvin lyhyt, kirjoitettu rivi symboleja, kirjaimia, numeroita ja merkkejä. Sen mukaan seurasi usein lukuisia sukupolvia luova prosessi jossa tekijällä on kuitenkin mahdollisuus joka vaiheessa puuttua kehitykseen. Siis kysymyksessä ei ollut autonominen tekoäly-robotti vaan tekijän osallistumissarja geneettiseen teknologiseen luomisprosessiin. Siis ihmisen työskentely täysin ohjatusti elinympäristössämme, mutta teknologian avustamana.

Miten tämä kokonaisuus voidaan liittää kultturiseen taide-elämäämme. Luodut digitaaliset oliot ovat jo kolmiulotteisia ja niistä voidaan tulostaa kaksiulotteisia kuvia, siis vaikkapa taiteellisia tauluja. Tulosteet muodostuva tuhansista pikseleistä joiden kunkin syvyydestä löytyvät värit ja muut visuaaliset ominaisuudet. Siis pikselit ovat ”pensselinjälkiä” ja on täysin taiteilijan asia miten niitä tuotetaan. Näin ei ole digitaalisessa geneettisessä tuottamisessa mitään sellaista joka voisi erottaa sitä kulttuuriseksi erityistuotteeksi. Vaikka tuottamiskokonaisuutta voidaankin automatisoida tekijästä irralliseksi prosessiksi ja käyttää hyväksi kyseenalaisellakin tavalla.
Tässä näyttelyssä kuvatuissa kehittymissarjoissa ei ole mitään automatiikka tai robotiikkaa, vaan sarjat ovat yhtenäisiä geneettisesti kehittyneitä sarjoja. Eräs perusesimerkki on Moebius- sarja, jossa päättymättömän nauhan muodostama yhtenäinen pieni pallo lähtee lisääntymään geneettisesti. Sarjan pallot kasvavat lopulta niin suuriksi lukumäärältään ja kooltaan, että ne tunkeutuvat toistensa sisään muodostaen yhtenäisiä kokonaisuuksia. Yksi viimeinen näyttelyn pystysarja on yhden kuvan esimerkkejä muista kehittymissarjoista, joita ei tässä yhteydessä voitu esittää. Tällä kokonaisuudella on pyritty esittämään suuria mahdollisuuksia, joita ”digitaalisella geneettisellä pensselillä” pystytään tekemään. Tässä on Topelius-Galleria osoittanut suurta ymmärtämystä mahdollistaen digitaalisesti luodun taiteen esittämistä.

Tapani Launis

Viime vuosina on kehitetty uusia taiteellisten visioiden tuottamistapoja. Täysin digitaalinen algoritminen tietokoneavusteinen tuottamismetodiikka on tuonut uuden lisän taiteelliseen luomistyöhön ja sen suoritusmenetelmiin.

Täysin tietokoneavusteisesti ”kirjoittamalla”, algoritmisesti, voidaan luoda mielenkiintoisia ja onnistuneita visuaalisia näkymiä, joista voidaan luoda myös portaittain kehittyviä vaiheita ”sukupolvittain” generatiivisesti, täysin ohjattavissa olevan parametrisen ohjelmajärjestelmän avulla. Kukin perusaihe voidaan aloittaa yksinkertaisesta alkeiselementistä ”esi-isästä” niin kuin Möbius-renkaasta ja seurata ja vaikuttaa parametrisesti aina siitä uuden sukupolven rakentamiseksi.

Möbius-renkaasta tulee näin suuri geneettisesti omaleimaisista elementeistä muodostunut perhe ja sitten heimo ja sitten elementit sulautuivat ja lomittuivat toisiinsa yhtenäiseksi geeniavaruudeksi. Tässä on tärkeä seikka siinä, että jokainen logaritminen vaihe on käyttäjän (taiteilijan) täysin ohjattavissa. Siis ei ole kysymys tekoäly-robotiikasta, sillä jokaista muotoa, väriä, valoa, ääntä tai muuta ominaisuutta ohjaavaa parametriä voidaan muuttaa halutulla tavalla. Siis kysymys on taiteellisen tuotoksen aikaansaamisesta täysin tekijän haluamalla tavalla.

Tässä näyttelyssä on tulostettu edellä kuvatun laisia generatiivisia tapahtumasarjoja ja niiden kehityksen poikkileikkaustilanteita, joissa on annettu uusia parametrejä aina seuraavia sukupolvia varten.

Tapani Launis

Tekniikan tohtori, arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu sekä kulttuurityö.
Kyseessä on monialainen lähestyminen visuaalisen kulttuurin kehittämistyössä ja myös tietotekniikan mahdollisuuksia hyväksikäyttäen (mm. nykyinen AI-tekoälyn esiintuleminen). Tekijä on hankkinut tietoa ja luennoinut sekä järjestänyt näyttelyjä USA:ssa Columbia yliopisto, MIT, Cooper Union ja Englannissa AA – Schoolissa (myös jäsenyys), Mc Intosh shool ja Portsmouth school Englannissa sekä Bergenin ja Oslon taideteolliset korkeakoulut. Tekijä väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistossa. Myös koulutusyhteistyötä on ollut jatkuvasti suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa Helsingissä, Tampereella, Porissa,Turussa, Joensuussa ja Rovaniemellä. Poikkitaiteellista ja tieteellistä kulttuurista yhteistyötä on ollut eri instituutioiden kanssa jatkuvasti mm Royal Society of Arts Englannissa (jäsenyys).

SVE
Under de senaste åren har man utvecklat nya sätt att skapa konsnärliga visioner. Helt och hållet digital algoritmisk och datorstödd metodik inom skapandet har tillfört ett nytt tillägg i konstnärligt arbete och dess utförandemetoder.
Genom enbart datorstödd “kodskrivning”, algoritmiskt, kan man skapa intressanta och lyckade visuella uttryck, av var i från man även kan skapa stegvis i “generationer”, generativt, med hjälp av ett fullt styrbart parametriskt programsystem. Varje grundtema kan börja med ett enkelt elementärt element “från förfadern”, så som från Möbiusbandet och följer och påverker parametriskt alltid i syfte att bygga en ny generation.
Möbiusbandet blir då en stor familj och av de genetiskt säregna elementen, som sedan blir en stam och slutligen smälter elementen samman och sammanvävs in i varandra till ett enhetligt genutrymme. En viktig aspekt i detta är att varje logaritmiskt steg är helt styrt av användaren (konstnären). Det är alltså inte fråga om artificiell intelligens robotik, eftersom varje form, färg, ljus, ljud eller en annan egenskap kan styras fritt med parametrar. Det handlar alltså om att konstnärliga skapandets åstadkommelse är helt enligt konstnärens egen vilja.
Denna utställning visar utskrifter av ovan beskrivna generativa händelsekedjor och tvärsnitt ur deras utveckling, där nya parametrar getts för att forma alltid följande generation.

ENG
In recent years, new methods for creating artistic visions have been developed. A fully digital, algorithmic, and computer-assisted creation methodology has added a new dimension to the artistic work and its execution methods.
By “code writing” entirely through computer assistance, algorithmically, it is possible to create intriguing and successful visual scenes that can also evolve step by step in “generations,” generatively, using a fully controllable parametric software system. Each fundamental theme can begin with a simple elementary element “from an ancestor,” such as a Möbius strip and be followed and influenced parametrically to always construct a new generation.
The Möbius strip thus becomes a large family of genetically distinctive elements, which then form a tribe, and eventually these elements merge and interweave into a unified gene space. An important aspect is that every logarithmic step is fully controlled by the user (the artist). This is not a matter of artificial intelligence robotics, because every parameter controlling shape, color, light, sound, or other features can be adjusted freely. It is, therefore, a process of artistic creation entirely according to the artist’s own intent.
This exhibition features printed representations of such generative event sequence and cross-sectional moments in their development, in which new parameters have been given always for the next generations.