No one said: This is plenty

Näyttelyn nimi tulee yhä kasvavasta arvostuksestani itse työskentelytilannetta kohtaan.

Minua kiehtoo käteni liike piirtäessäni ja kehoni sijoittuminen teoksen edessä sekä se, miten näitä asioita mahdollisesti voi jälkikäteen aistia teoksissa. Minkä verran esim. kosketus näkyy syntynyttä jälkeä myöhemmin katsottaessa?

On myös kyse ruumiin muistista, kehon historiallisesta ulottuvuudesta, joka sekoittuu johonkin välittömämpään ja hetkellisempään.

Suosin vaihtelevuutta tekotavoissani. Reunaehtona toimii kuitenkin haluni tehdä eräänlaisia muistiinpanoja ihmisenä olemisesta. Luon ehdotuksen, mutta toivon jättäväni liikkumavaraa, koska on monta tapaa olla ja kokea. Paperin tai kankaan valkoisuus luo mahdollisuuksia ja tilaa tunnustella. Kokonaan käsittelemättä jätetty tai vain hieman käsitelty vaalea tila toimii jonkinlaisena hengittävänä vaihtoehtona. Valkoinen tila heijastaa jossain määrin myös pelkoa ja niin sanottua ikuista valkoista.

Kirjallisuus, monikielisyys ja se, miten ihminen voi laajentaa omaa tilaansa ja olla hieman eri tavalla käyttämällä eri kieliä, vetää itseäni puoleensa. Tämä näyttely muodostaa toisen osan projektistani ’Reading Sylvia, Speaking Solveig and Thinking Sofi’. Sekä maalauksissa, piirustuksissa että sanaosioissa pyrin vuorotteluun vakavan ja leikkimielisen välillä.

’No one said: This is plenty’ viittaa Solveig von Schoultzin klassikkorunoon ’Laakso’ (Dalen), toisten kirjailijoiden ollessa Sylvia Plath ja Sofi Oksanen.

Svenska Kulturfonden on tukenut näyttelyä.