ACELDAMA – Sami Rinne

Matthew XXVII:9 (Jorge Luis Borges) välttämättä muutu yhtään ymmärrettävämmäksi. Kuvataidetta tulee ymmärtää ensisijaisesti kuvan ja siihen liittyvän kokemuksen kautta, ei sanojen.

Edesmennyt kuvanveistäjä Eero Hiironen sai toisinaan osakseen sangen ymmärtämätöntä kritiikkiä. Helsingin Sanomissakin kehotettiin taiteilijaa painumaan Hollywoodiin moisen “pintakiillon” kanssa. Suomessa tunnutaan vieläkin ajattelevan, että merkittävän taiteen tulee olla ‘raskasta’ ja ‘vakavaa’. Miksei merkittävä teos voi olla myös ‘kevyt’, ‘ilmava’ tai vaikka ‘hilpeä’? Miten “raskaasti” pitäisi kuvata esimerkiksi laineiden leikkiä tai tuulen liikettä kesäisellä ilmalla? Hiironen kun inspiroitui aaltojen ja veden liikkeistä.

Itseäni on kiinnostanut eleiden ja ajatusten liike maalauksissa. Ele on jotain, jonka huomaamme, mutta mitä se tarkoittaa? Ajatusten liikkeet ennen kuin ne muodostavat koherentteja muotoja, värien henkinen vaikutus katsojaan, muodon liike kankaalla. Kaikki ovat suoraan kuvallisen ajattelun ja kokemuksen elementtejä.

Vuosien takaa muistan Agnes Martinin kirjan nimen, Hiljaisuus taloni lattialla (1990), ja sen miten se avasi ajattelussani uusia ulottuvuuksia. Ajatus siitä, että teos saattoi tuoda esille myös erittäin hienovaraisia, lähes huomaamattomia tapahtumia. Omat teokseni ovat pyrkimys tuoda kuvalliseen muotoon ”liikettä tyhjässä tilassa”. Sisäisiä tapahtumia esimerkiksi
veden heijastamana välkkeenä, tuulenvireenä tyhjällä kadulla, katoavana hetkenä, jolloin jotain tapahtuu, vaikkei sen merkitystä juuri sillä hetkellä ymmärtäisi tai edes havaitsisi.

Tiede tuntuu vahvistavan
omaa ajatteluani.

Tampereella 6.8.2018
Sami Rinne