Muistonäyttely – Juha Anttinen

Muistelo Juhasta
Parikymmentä vuotta sitten menin Kaapelin kuppilaan kahville ja istuuduin pöytään, jossa istui vanhempi tyylikäs herra. Aloimme juttelemaan ja pian totesimme, että olemme molemmat taiteilijoita ja työskentelemme Kaapelilla.
Tämän ensitapaamisen jälkeen juttelimme aina, kun kohtasimme toisemme Kaapelin pihalla, kahvilassa ja käytävillä. Yleensä keskustelimme siitä, mitä olimme juuri silloin tekemässä. Millaisia teoksia olimme työstämässä tai millaista näyttelyä rakentamassa. Kävin Juhan näyttelyiden avajaisissa ja hän minun.
Aivan muissa yhteyksissä opin tuntemaan erään Hannan. Kun vuosia myöhemmin selvisi, että Juha on Hannan isä, olin ihmeissäni.
Minähän tunnen isäsi! Hanna taisi olla yhtä hämmästynyt. Siitä lähtien juttelin Juhan kanssa taideasioiden lisäksi Hannan perheen kuulumisista.

Kun muutin Lauttasaareen, tapasimme usein Lauttasaaren sillalla. Aina oli aikaa hetken jutustelulle. Sitten eräänä päivänä, kun emme olleet puoleen vuoteen tavanneet, moikkasin Juhaa Kaapelin pihalla ja huomasin, että hän ei tuntenut minua. Siitä lähtien esittelin aina itseni, kun menin hänen kanssaan juttelemaan. Vuodet vei eikä Juha enää muistanut minua, vaikka esittelin itseni. Silti juttelimme aina hetken. Mutta tuli aika, että Juha ei enää pysähtynyt eikä vastannut moikkaukseen. Hän käveli vain määrätietoisesti eteenpäin hyvin sisäänpäin kääntyneenä.
Minun muistoissa Juha on tyylikäs, huomaavainen ja loistava persoona. Hänessä oli sellaista vanhanajan charmia, mitä enää harvoin tapaa.

Helsingissä 16.10.2018
Rosa Liksom