Suomi–Finland: Kansallismaisemat – Nationallandskap – National Landscapes –Tapio Heikkilä

Tapio Heikkilä
Suomi–Finland:
Kansallismaisemat ● Nationallandskap ● National Landscapes
6.12.–31.12.2017

Omistan valokuvanäyttelyni satavuotiaalle Suomelle sekä sen upeille kulttuuri- ja luonnonmaisemille, erityisesti kansallismaisemille.

Olen työskennellyt ympäristöministeriössä maisema-asioiden parissa yli kolme vuosikymmentä. Osallistuin Suomen kansallismaisemien valintaan, kun niillä haluttiin juhlistaa maamme 75-vuotista itsenäisyyttä. Kansallismaisemia tuli 27. Niihin ei kohdennettu hallinnollisia toimia – jaettiin vain kunniaa.

Vaikka jo Topelius aikoinaan nostatti maisemat yleiseen tietoisuuteen, niin hämmästyttää että kansallismaiseman käsitettä ei ollut juuri käytetty ennen niiden nimeämistä. Asia oli kuitenkin heti kaikille päivänselvä. Kansallismaisemista on sittemmin tehty tutkimusta ja taidetta, minkä lisäksi niitä on hyödynnetty yhteiskunnallisessa keskustelussa ja monenlaisten hankkeiden yhteydessä.

Kansallismaisemat ovat ikonisia kohteita. Koli, Köyliönjärvi, Punkaharju, Pallastunturit, Aavasaksa, Tammerkoski säväyttävät aina. Ovathan kansallismaisemat keskeinen osa kulttuurista pääomaamme, identiteettiämme. Ne liittävät ajatuksemme kotimaahan, sen historiaan sekä omiin kokemuksiimme.

Valmistelin 2000-luvun alussa maisemavalokuvauksesta väitöstyötä Taideteolliseen korkeakouluun. Alun perin olin hahmotellut kahta rinnakkaista tarkastelutapaa: systemaattista ja vapaamuotoista. Lopulta työhön jäi vain ensimmäinen, maisemamuutosten seurantaan parhaiten soveltuva. Vapaamuotoisen valokuvauksen kohteeksi olin jo valinnut kansallismaisemat. Ehdin parin vuoden aikana käydä kuvaamassa kullakin kohteella useamman kerran. Vaikka aihe jäi opinnäytteen ulkopuolelle, tarjoutui sentään mahdollisuus tehdä siitä kuvateos.

Kuvasin tuohon aikaan värinegatiivifilmille, eri kameroilla. Koulussa oli värilaboratorio ja kurssit sen hyödyntämiseksi. Keväällä 2003 vietin pimiössä muutaman tiiviin kuukauden kansallismaisemakuvia vedostaen. Osa kuvista valittiin kirjaan, mutta itse valokuvat eivät muuten päässeet esille. Nyt on vihdoin sen aika.

Kansallismaisemat ovat muuttuneet niin hitaasti, että kuva-aiheiden ajankohtaisuus on säilynyt. Valokuvaus on sen sijaan kehittynyt niin nopeasti, että näitä käsin vedostettuja valokuvia voi tarkastella jo lähinnä vintagena, keräilyesineinä.

Maisemat ovat pitkien historiallisten prosessien tulos, yhdistelmä luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta. Maisemat muuttuvat mutta niiden sisältö säilyy. Sadan vuoden päästä kansallismaisemilla on edelleen arvonsa ja merkityksensä. Kohteet ovat silloinkin hyvin tunnistettavissa.

Tapio Heikkilä