Toimitetut päät – Pauli Aalto-Setälä

Mietin pitkään mikä olisi hauska tapa juhlia 50-vuotispäivääni (kanssasi).

Palasin nuoruuteeni – kuten kaikki vanhat ihmiset.

Silloin olin Turun Sanomien ylpeä toimittaja ja maalasin iltaisin perheellemme makaroonia lautaselle. Verhomalleja, merimaisemia ja yhden SM-hiihtäjän Porschen.
Pidin 80- ja 90-luvulla myös useita taidenäyttelyjä. Sitten laitoin pensselit purkkiin ja lähdin sotakirjeenvaihtajaksi. Perheestäni, mediasta ja johtamisesta tuli suurimmat intohimoni ja taiteesta jonkinlainen latentti solu. Kaksi vuotta sitten tartuin pensseliin (ja graffititölkkiin) uudestaan ja aloin maalata jonkinlaista retrospektiivistä sarjaa Sinua varten.

Nyt setti on valmis. Jos olisin oikea taiteilija, sanoisin, että teokset reflektoivat kokemuksiani mediasta ja mediassa, estetisoiden ja kritisoiden muutoksesta elävää toimialaa, joka muuttuu itse liian hitaasti. Päämateriaalina käytin monta kertaa kuolleeksi julistettua, mutta yhä väkevästi vaikuttavaa printtiä. Mutta sanonkin, että kuhan maalasin.

Kiitokseksi ilosta ja ystävistä.

I’ve been pondering what would be the funnest way to celebrate my 50-year birthday with you.

I conjured the fondest memories from my youth – as older people often enjoy doing. Believe it or not, back in the day, I was a proud journalist working for the prestigious Turun Sanomat where I used to paint to earn the highest quality pasta to put on the plate for my family. There were limitless subjects; curtain patterns, sea views and even a portrait of a Porsche owned by a Finnish championship cross-country skier. In the 80’s and 90’s, I also held several art exhibitions. As you can imagine life for the too artistically famous could become well… There was a reason I put my paintbrushes back in the jar and left to become a war correspondent.

My family, media and leadership became my greatest passions and producing art became some kind of latent, lost mistress, huskily whispering to me in the background.

Two years ago, the paintbrush (and graffiti can) finally seduced me. I started painting an introspective series of retro-perspective paintings for you.

Now the series is ready. If I was a real artist, I would probably say that the works reflects my experiences from and in the media. I intended to esthetically criticize the industry, which is living from the change, but is itself changing too slowly. As the main material, I used print, a medium which has been pronounced dead several times, but remarkably still has a strong impact. As for myself, I will say that I just painted.

As a thank you for the joy and the friends.

TERVETULOA! WELCOME!
Pauli Aalto-Setälä

Näyttelyn tuotto käytetään median tulevaisuuteen, kuten nuorten tubettajien Tubecon-tapahtuman rahoittamiseen.