Genesis – Tapani Launis

Lisää näyttelystä podcast muodossa: https://soundcloud.com/galleria-topelius/tapani-launis-genesis-2025

Näyttelyn avulla on tuotu esille digitaalisen teknologian mahdollisuuksia taiteelliseen tuottamiseen. Tässä ei korosteta teknologian omaehtoisuutta eikä aikaisemmasta taideilmaisusta poikkeavia tuottamismetodeja ja sisältöjä. Päinvastoin yritetään korostaa teknologian soveltuvan entisenlaiseen taiteellisen kulttuurin sisältöjen tuottamiseen ja metodeihin. Siis ei ole kysymys muodikkaasta “tekoälystä” jossa koko taiteen tuottamisprosessi itsenäistettäisiin ja taiteilijan oma osuus vähenee ja yksinkertaistuu tietotekniikan hyväksikäytön avulla.

Kehitys oli kuitenkin vääjäämätöntä varsinkin teknologian kehityksen ykköspaikoilla. Itse halusin ottaa selvää tämän digitaalisen tuottamisprosessin kehityksestä ja matkustin MIT:hin (Massachusetts lnstitite of Technology) ja tutustuin erittäin mielenkiintoiseen tutkijaryhmään Emergent Design Group:iin ja sen johtohenkilöihin Peter Testaan sekä Una May O’Reilly:yn. He olivat tutkineet vuosituhannen vaihteessa luonnonilmiöiden, varsinkin metsän ja puiden mallintamista, sillä teollinen yhteiskunta tarvitsi kipeästi myös luonnonympäristön mallinnusta suunnittelussa ja kehittämistyössä. Luonnon biologista ja orgaanista kehitystä varten MIT:n työryhmä teki mallinnusohjelma MAYA:aan soveltuvan lisäkkeen “plugin:in” GENR8. Sen laati Martin Hemberg tutkijaryhmän ohjauksessa. Pelkästään kirjoittamalla annetaan ohjeet prosessiin, joka seuraa luonnonmukaisesti sukupolvien kehitystä, ja jossa tekijä pystyy myös puuttumaan jokaisen sukupolven kehittymiseen, sen “perillisten” lukumäärään, koon kasvuun ja muuhun muotoutumiseen vaikuttaviin tekijöihin. Prosessille oli hyväksytty myös aina taustalla toimiva “kielioppi”, “grammar” säännöstö, ohjelma, jota voitiin myös muuttaa jokaisessa prosessin kehitysvaiheessa. Myös voitiin säädellä geneettisen muutoksen laatua, hallittua mutaatiota. Tämä oli peräisin jo orgaanisen luonnon kehittymisestä.

Miten tämä kokonaisuus voidaan liittää taide-elämäämme. Tässä näyttelyssä luodut digitaaliset oliot ovat kolmiulotteisia ja niistä voidaan tulostaa kaksiulotteisia kuvia, siis vaikkapa taiteellisia tauluja. Tulosteet muodostuvat tuhansista pikseleistä joidenka kunkin syvyydestä löytyvät värit ja muut visuaaliset ominaisuudet. Siis pikselit ovat “pensselinkärkiä” ja on täysin taiteilijan oma asia miten niitä tuotetaan. Näin ei ole digitaalisessa geneettisessä tuottamisessa mitään sellaista joka voisi erottaa sitä kulttuuriseksi erityistuotteeksi.

Tässä näyttelyssä kuvatuissa kehittymissarjoissa ei ole mitään automatiikkaa tai robotiikkaa, vaan sarjat ovat yhtenäisiä geneettisesti kehittyneitä ohjattuja sarjoja. Eräs perusesimerkki on Moebius-sarja, jossa päättymättömän nauhan muodostama yhtenäinen pieni pallo lähtee lisääntymään geneettisesti. Sarjan pallot kasvavat lopulta niin suuriksi lukumäärältään ja kooltaan, että ne tunkeutuvat toistensa sisään muodostaen yhtenäisiä kokonaisuuksia ja suuria pintoja. Toinen esimerkkisarja on kehittyneen teollisen tuotteen tai rakennuksen mallintaminen geneettisen sarjan mukaisella prosessilla. Kolmas esimerkkisarja sisältää yhden kuvan esimerkkejä muista kehittymissarjoista, joita ei tässä yhteydessä niiden laajuuden vuoksi voitu esittää. Tällä kokonaisuudella on pyritty esittämään niitä mahdollisuuksia, joita “digitaalisella geneettisellä pensselillä” pystytään tekemään.